Helsinki Midnight Run 2013

31.8.2013 Senaatintorilla

Olipa jännittävää lähteä kesän toiseen kympin kisajuoksuun! Ensimmäinen päättyi keskeytykseen jalkaongelmien vuoksi, ja puheet kohenneesta kunnosta on lipsahdelleet niin omasta kuin miehenkin suusta vähän suuntaan jos toiseenkin... Välillä pitäisi siis pystyä lunasta maan uskottavuutta ihan suoritteiden merkeissä.

Jännitti siis. Sekin, että toissapäivänä tuli singuttua omalle kunnolle aika vaativa ja pitkä pyörälenkki. Ja se, että vessajonot ennen starttia eivät vain liikkuneet tarpeeksi nopeaan! Pikku pissahätä päällä matkaan? Keskellä Helsinkiä ei tullut muitakaan toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja mieleen.

Olen meidän taloudesta se vähemmän kisakokemusta omaava aikuinen. Onneksi mieheni osaa jännittää myös vaimon suoritusten puolesta sen verran, että selvitti minulle lähtöryhmäni tason, ja neuvoi hakemaan lähtöpaikan ihan ryhmän keulilta. Tämä on kuulemma yksi tärkeimpiä tekijöitä onnistuneen kovavauhtisen kisan kannalta. Nyt tiedän sen itsekin.

Viisi minuuttia ennen starttia hylkäsin haaveen vessaanpääsystä, ja siirryin lähtöryhmän kärkipäähän kauhistelemaan tekemättä jäänyttä alkulämmittelyä. Ei ole kyllä otolliset lähtökohdat, ei, ajatuksissa pyöri, mutta muutamalla kyykkyhypyllä sain sentäs lähtösykkeet nostettua pk-plus-tasolle. Happojensieto ei ole minun vahva alue. Onneksi startti salli sadan metrin hölkän ennen lähtöviivan ylittämistä, ja alku juostiin alamäkeen. Ehkä tämä vielä tästä...

Aloitin tietoisesti melko kovaa, ensinnäkin hyvän aseman saamiseksi ja toisaalta alamäkivoittoisuuden myötä. Kannatti. Tähtitorninmäen jyrkän nousunkin ennen kahden kilometrin kohtaa hipsuttelin vielä aika reippaasti, samoin seuraavan alamäen. Kolmen kilometrin väliaika enteili loppuaikaa 45 minuuttiin. Sain onneksi vauhdin vakioitua n. 4:47-tasolle seuraavalle neljälle kilometrille.

Ne seuraavat neljä kilsaa olivatkin ehkä koko kisan vaikeimmat. Matkan lyhyys oli tiedossa, mutta tuntui silti niin pitkältä! Seudut oli periaatteessa tuttuja vanhoja lenkkireittejä, mutta pimeässä ja näin napsakassa vauhdissa en pysynyt kartalla yhtään. Tasaiset alkoi tuntua ylämäiltä, ja aloitin mantran "what goes up, must come down..." Kun Katajanokalta päästiin pois ja seitsemän kilometrin väliaikamatto oli ylitetty (33:04), alkoi pitkä suora Krunikan rantaa Kallioon päin. Onneksi ei tuullut! Yritin silti pysytellä edellämenevien selkien suojissa, aina kun vauhti tuntui riittävältä. Ja oikeastaan koko ajan se tuntui riittävältä - silti välillä huomasin väkisin ohittaneeni taas yhden selän. Pöö, miksi?

Käytiin kääntymässä sillan alta ja tehtiin pieni nousu Krunikan kaduilla, ei mitään hajua millä kaduilla... Huusin itselleni mielessäni, että nyt ei ole aika löysätä, joskus tämä homma on tehtävä loppuun asti, ja seuraavalla yrityksellä joutuisi taas juoksemaan nämä jo juostut 8,5 kilometriä uudelleen... Tuuli oli ehkä vielä myötäisempi, kun tultiin taas Krunikan rantaan, ja onnistuin kiristämään vauhtia hieman. Kirosin taas kerran lähtöalueen pitkät vessajonot, kun vauhdinlisäys alkoi sekoittaa mahaa entisestään. Luulin jo, että rannan jälkeen painellaan yhtä soittoa maaliin torille saakka, ja olin oikein pettynyt kun vielä käännyttiinkin ylämäkeen ennen toria. Huomatakseni, että se olikin juuri se suorin reitti isolle kirkolle!

Kotona oli mukava tuulettaa hyvin mennyttä kisaa!

Maali siis tulisi! Näin virallisen aikakellon, ja huokaisin, jäljellä oli turvalliset 15 sekuntia bruttoaikaa 48 minuutin alitukseen. Ja... Hups, sitten niitä sekunteja olikin enää viisi! Viimeiset askeleet piti puskea ihan tosissaan, että tavoitteeseen pääsy (alle 48 min) varmistui. En muistanut ollenkaan, oliko lähdössä nettoaikaa mittaava maton ylitys vai ei. Olihan se, kun maaliintulon, tuuletuksen, oluthörpyn ja wc:n jälkeen pääsin lopulta kysymään nettoaikani katsomossa odottaneelta mieheltäni. 47:22 on hyvä uusi ennätys, joka kismittää viime aikojen urheilutuloksista selvästi vähiten! Olin maalissa oikein ylpeä, ja usko omaan tekemiseen oli palautettu!

Kiitos HMR:lle hienosta kisasta ja tunnelmallisesta reitistä! Taidan tulla uudestaankin kokeilemaan. Nyt mielin käymään syksyä eteenpäin, saa nähdä miten puolimaratonin ja maratonin suhteen selvitään. One down anyway!